Espanja suomalaisen näkökulmasta

Hola! 

Nyt kun on pyyhkäisty yli puolen välin, alkaa tuntua, että tämän maan tavoista ja ihmisistä alkaa tietää jo jotain ja uskaltaa kirjoittaa omia huomioita ilman, että ne perustuu vaan yksittäistapauksiin.  Ennen kuin jatkan pidemmälle pitää muistaa, että Espanja on iso maa ja ihan niin kuin Etelä- ja Pohjois-Suomi eroaa toisistaan, niin näitä minun huomioita ei voi yleistää koskemaan koko Espanjaa. Espanja on jaettu 13 itsehallintoalueeseen ja täkäläisten mukaan niiden ihmiset, kulttuurit ja tavat eroaa paljonkin. 

1. Elämän rytmi 

Ehkä suurin ero Suomen ja Espanjan välillä ja näkyy aikalailla kaikessa. Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti olennaisesti erilainen päivärytmi: työt alkaa yleensä 9, lounas syödään 2 aikaan ja illallinen 8-10 välillä. Tässä perheessä, jossa mä asun syödään illallinen aikaisin pienten lasten takia, mutta aikuiset yleensä syö vasta tosiaan 10 maissa. Monien ravintoloiden keittiöt eivät edes aukea ennen yhdeksää illalla. Näin eteläisessä Espanjassa myös vietetään siestaa. Suurin osa pienemmistä kaupoista ja liikkeistä on kiinni n. 14-17 välisen ajan, mutta pysyy auki sitten myöhempään illalla. 

Toinen missä erilainen rytmi näkyy on se, että täällä ei ole elo minuuteista kiinni. Jos työt alkaa 9, se tarkoittaa suurin piirtein yhdeksää eikä ole kiroamisen paikka, jos kauppa on kiinni vielä 9.05 - kyllä ne sen avaa, kun ehtivät ;) Tämä näkyy myös siinä, että esim. kaupan tai baarin työntekijöillä ei välttämättä ole hirveä kiire palvella asiakkaita. Jos siinä nyt sattuu olemaan juttu kesken edellisen asiakkaan kanssa tai työkaverin kertomus on kesken, kun asiakas kävelee baaritiskille, niin se keskustelu käydään ensin loppuun tai odotetaan sopivaa taukoa ennen kuin käännytään seuraavan ihmisen puoleen. Muutaman kerran vaihtorahoja myyjän kädestä tuskastuttavan pitkään odotellessa on suomalaisena tehnyt mieli ärähtää, että pie tunkkis ja kävellä ilman ostoksia kaupasta, mutta eihän siinä aina auta kuin hengitellä ja hokea mielessä, että mikäs kiire tässä on. Se on kyllä osoittautunut myös erittäin hyväksi kysymykseksi. Mikäs kiire meillä oikeesti on? Ite oon vieläpä kaukana täsmällisestä ja tarkasta ihmisestä (paitsi mitä tulee ennalta sovittuihin tapaamisaikoihin tms. joiden suhteen oon jopa ärsyttävän tarkka), mutta kyllä sitä täällä on silti huomannut omaavansa sen hyvin pohjoismaalaisen suhtautumisen aikaan. Miksi se on niin iso juttu, jos vähän myöhästyy tai se kaupan ovi tosiaan pysyy kiinni ylimääräiset viisi minuuttia? Voisi tehdä meille ihan hyvää ottaa tässä suhteessa se tikku pois perseestä ja suhtautua näin pieniin juttuihin vähän rennommin - turha minuuttien takia ottaa stressipäissään juoksuaskelia tai saada päänsärkyä kassajonossa. 

Ihmiset ei myöskään hirveästi kiirehdi kaduilla. Siellä tepastellaan rauhalliseen tahtiin ja jutellaan keskittyneesti kavereiden kanssa, välittämättä ollenkaan siitä, että takana olisi joku, joka haluaisi mennä ohi. Ja tää ei siis koske vaan nuorisoa, vaan kaikenikäistä kansaa. Mä en rehellisesti sanottuna muista, onko "tien valtaaminen" Suomessa epäkohteliasta vai ei, koska sellasta tilannetta ei oo siellä tullut ihan äsken vastaan (oikeesti vietän näköjään liikaa aikaa Varkaudessa...), mutta tiedän, että itteeni se ärsyttää aivan älyttömästi. Myös Britanniassa on erittäin töykeetä olla kiinnittämättä sen enempää huomiota muihin tiellä liikkujiin ja siellä oon ainakin oppinut olemaan tarkkana sen suhteen. Kaikki mun kielikursseilla olleet on kuullut mun huutavan toistuvasti "nuoret seinän viereen seisomaan, ette voi vallata koko katua!!!"ja mun tekis mieli huutaa samaa täällä paikallisille. Mutta eihän sitä voi tehdä ja taas kerran hengittelen syvään ja kyselen itseltäni, että mikäs kiire tässä on. 

2. Perhe ja muut suhteet

Tässä on toinen asia, missä Suomessa voitaisiin ottaa mallia espanjalaisilta.  Täällä perheet tai ystävät syö yhdessä usein ja viettää siinä pöydän ääressä usein enemmän aikaa kuin meidän suku joulupöydässä kerran vuoteen (enkä muuten liioittele yhtään). Perusruokailuun käytetään helposti 45min-tunti, koska siinä käydään läpi päivän aikana tapahtuneet asiat tai muuten vaan jutellaan. Ystävien kesken ateriat venyy vielä pidemmiksi. Pakko myöntää, että mulla on vähän vaikeuksia tämän suhteen. Parinkymmenen minuutin jälkeen alan kiemuroida penkissä ja katsella kelloa ihan kuin nuorempana koulunpenkillä, mutta pikkuhiljaa alan tottua tähänkin. 

Perheet ja sukulaiset on muutenkin paljon läheisempiä kuin meillä - mun silmiin vähän turhankin läheisiä. Me ollaan tosi itsenäisiä ja yksilöllisiä nuoresta iästä lähtien (melkein sääntönä voisi sanoa, että ihmiset muuttaa kotoa 18-19-vuotiaina), mutta täällä ihmiset asuu vanhempiensa luona helposti sinne yli 30-vuotiaiksi asti. Taas kerran pakko myöntää, että kun tapaa ihmisen joka on sua viisi vuotta vanhempi, muttei ole vielä kertaakaan lähtenyt kotoa, niin ensimmäinen ajatus on joka kerta "öö voi ei". Meinasin töissä purskauttaa vedet nenästä, kun eräs keski-ikäinen mies tokaisi, ettei pidä eväistä, jotka hänen äitinsä laittoi hänelle mukaan. Kaikkien muiden silmiin tää oli normaali kommentti, mutta suomalainen melkeen punastui myötähäpeästä. Kulttuurieroja, kulttuurieroja. 

Nää ihmiset rakastaa puhumista ja jutustelua. Mua varmaan pidetään ihan tuppisuuna, kun en näihin verrattuna turhia juttele (osasyynä on tietysti se, ettei mun kärsivällisyys riitä siihen, että höpöttäisin pitkiä juttuja espanjaksi), mutta vahvistetaan nyt sitten niitä stereotypioita suomalaisista ;D Täällä keskustelut on kovaäänisiä, nopeatempoisia ja monisanaisia. Ihmiset puhuu toistensa päälle ja siinä saa olla tiiviisti tuomassa omaa ääntään kuuluviin, jos meinaa ottaa osaa keskusteluun. Kun kerroin, että meillä pienestä pitäen opetetaan päälle puhumisen olevan äärimmäisen ruma tapa, niin minut melkein hukutettiin kysymyksiin siitä, että mistä me sitten tiedämme milloin saamme puhua ja kauanko meidän pitää odottaa, ennen kuin saa alkaa puhua. 

En osaa kovin hyvin selittää mitä tällä tarkoitan, mutta täällä keskustelut tuntuu myös paljon intiimimmiltä kuin kotosalla. Johtunee varmaan katsekontaktista ja elekielestä - silmiin saa ja pitää katsoa (liikaakin) ja lähekkäin olo ja koskettaminen on ok. Jos Suomessa alkaisin keskustella esim. miespuolisten henkilöiden kanssa täkäläiseen tapaan, niin joko ne juoksisi pakoon kosinnan pelossa tai suuttuisi, kun olen "johtanut heitä harhaan" :D Tähän on kyllä sivukommenttina pakko sanoa, että täällä taas olen aiheuttanut esim. baarissa olleissa miehissä sekä huvitusta että selkeää ärsytystä, kun minun reaktio niiden "sinulla on maailman kauneimmat silmät" tai "en ole koskaan tavannut ketään sinua kauniimpaa" kommentteihin ei ole ollut vain simppeli kiitos, vaan lähinnä erittäin turhautunut "luulepa vielä kerran että oon tarpeeks tyhmä uskomaan noin liioteltuja lauseita, niin tää keskustelu loppuu tähän". Että niin, siitäs saivat! :D 

3. Etunimen käyttö

Okei, tää nyt on ehkä vähän erikoinen asia lisätä listaan, mutta viimeksi tänään tämä ero tuli mieleen. Mun on hirveän vaikea tottua siihen, että mun etunimeä käytetään mulle jutellessa tyyliin: no, Reea, mitäs me nyt tehdään. Suomessa kun me ei etunimiä pahemmin käytetä kahdenkeskisissä keskusteluissa- paitsi, jos oot tehnyt jotain pahaa ja oot saamassa moitteita. En voi mitään, että aina kun joku käyttää mun nimeä em. tapaan, tulee sama fiilis kuin pikkutyttönä äitin tai iskän puhuttelussa. "Nyt on Reea semmonen homma, että tuolla käytöksellä et kovin pitkälle pötki". Se on semmonen fiilis, että jos mä oisin koira, niin korvat luimistuis ja häntä menis koipien väliin. Yritäpä siinä sitten käydä normaalia keskustelua ja olla näyttämättä keskustelukumppanille, että oot tosi vaivautunut kun se erehty käyttämään sun etunimeä kysyessään, että haluaisitko kahvia. 

4. Yhteiskunnan säännöt

Suomalaisena oon tottunut oikeaan sääntöviidakkoon. Viime vuosina mua on suoraan sanottuna alkanut ahdistaa se, miten paljon Suomessa rajoitetaan ihmisten tekemisiä. Voisin kirjoittaa koko tekstin vain siitä, miten turhautunut oon siihen, että ihmisten itsemääräämisoikeutta rajotetaan koko ajan lisää ja kukkahattutäteily ei kun pahenee, mutta sen sijaan totean vain, että täällä on vähän eri meininki. Täällä kun ketään ei kiinnosta, otatko sä sen oluen mukaan kun meet baarista ulos röökille VAIKKEI OLIS TERASSIA OMG tai kummin päin sä parkkeeraat sun auton kadun varteen. Kaikkea ei täällä oteta haudanvakavasti ja riittää, että asiat tehdään suurin piirtein niin kuin pitää. Ja taas kerran, jos sillä ei aiheuteta muille haittaa, niin entä sitten? Onhan Suomessa monet asiat juurikin erilaisten sääntöjen takia varmasti paremmin, mutta lähinnä viittaan näillä nyt tosiaan noihin em. kaltaisiin pieniin, turhanpäiväisiin asioihin, jossa voitaisiin vaan luottaa aikuisen ihmisen arviointi- ja toimintakykyyn. 

5. Uskonto

Uskonto näkyy täällä kaikkialla. Espanja on tosi katolinen maa, vaikka Francon aikana kirkko ja valtio erotettiin toisistaan (kai). Kaikki jotka tietää mun näkemykset uskonnosta tietää, että multa tää on hieman vaatinut sopeutumista. Kaikki ruokarukouksista koulussa pidettäviin messuihin ja ystävällisiin kutsuihin tulla rukoilemaan Neitsyt Mariaa kesken työpäivän on tullut vastaan. Onneksi ihmiset täällä on myös ymmärtäväisiä eikä ole tullut sen vaivaannuttavampia tilanteita (muille kuin mulle) eikä multa ole kertaakaan edes kysytty mun uskonnollisuudesta. Silti olen päättänyt olla lausumatta sitä A-sanaa, joka varmasti aiheuttaisi vähintään muutaman kauhistuneen Ave Marian ja ristinmerkin. Toisaalta musta on ollut kyllä ihan hienoa nähdä näin läheltä myös tässä suhteessa erilaista kulttuuria. Mä oon sitä mieltä, että erilaisuudesta oppii aina, jos vaan pitää avoimen mielen :) + vitsit miten paljon mä rakastan täkäläistä arkkitehtuuria, erityisesti kirkoissa - ja niissä onkin tuon arkkitehtuurin takia tullut käytyä enemmän kuin viimeiseen 10 vuoteen Suomessa :D 

Tässä nyt vain muutama, ehkä monelle itsestäänselvä ero, jotka oon huomannut. Paljon on pieniä juttuja, jotka tehdään eri tavalla, mutta joita ei tälleen edes muista ajatella. Toisaalta taas tässä voi olla monta semmoista asiaa, mihin saisi syvemmän näkemyksen vain viettämällä täällä enemmän aikaa ja omakin näkemys näistä voisi muuttua ihan niin kuin moni näkemys briteistä on muuttunut, kun kulttuuriin on päässyt syvemmin sisälle. Mitään kulttuurishokkia mulle ei ole tullut, vaikka sitä pelkäsinkin - varmaan suurimpiin eroihin oli osannut jo varautua. Ja toisaalta, mä nyt oon edelleen Euroopan sisällä, joten ei ne erot nyt NIIN suuria voikaan olla :) 

Ps. Alle 4 viikkoo kotiinpaluuseen, miten voi aika mennä näin nopeesti?

Barcelona baby!

Viime viikko olikin ihan omaa luokkaansa niin monella tasolla. Kolme mun rakasta, ihanaa lapsuudenystävää tuli lomailemaan mun kanssa Barcelonaan,  jonne menosta oon haaveillut jo kauan. Reissun jälkeen ei viikonloppuna ollut enää energiaa mihinkään, joten hauska ja tekemisen täyteinen loma siis selkeästi takana. 

"Tästä se lähtee"

Vuokrattiin AirB'n'Bn kautta asunto 10 minuutin kävelymatkan päästä Plaza Catalunyalta, eli ihan keskustasta. Kätevää ja edullisempaa kuin hotelli noin keskeiseltä paikalta. Heti kun ensimmäisenä päivänä tallusteltiin keskustaan ja katselemaan La Ramblan menoa, huomasi sen suurimman eron Barcelonan ja Valencian välillä: suurin osa turisteista ei tosiaan eksy Valenciaan asti. Henk.koht. tykkään kyllä ihmisvilinästä, mutta niin selkeästi turisteista koostuva sankka ihmisjoukko olisi pidemmässä juoksussa aika ahdistava. Eräs opas tiesi kertoa, että Barcelonassa turisteja käy vuosittain 18 miljoonaa - nopean googlailun jälkeen uskallan väittää, että Valenciassa vastaava luku on alle 5 miljoonaa. Tälläkin kolikolla on tietysti kaksi eri puolta: vaikka Valencia on rauhallisempi ja autenttisempi kuin Barcelona ja siten myös tietysti turvallisempi ja halvempi, on Barcelona selkeästi puhtaampi. Suomeksi sanottuna, siellä on vähemmän koiranpaskaa. Like seriously. 

En mä yhtään ihmettele, miksi Barcelona on niin suosittu kohde. Ranta, kaupunki, historia, shoppailu, luonto, sijainti. Ihmiset, ruoka, juoma. Oon myös kuullut, että Barcelonasta tulee kuuluisa futisjoukkue, joten sillekin varmaan löytyisi omat kannattajansa myös turisteista ;) Me ehdittiin tosi paljon neljässä päivässä ehtimättä kuitenkaan oikein mitään - valtavasti olisi ollut  tekemistä ja nähtävää, mutta onneksi ei edes tiedetty (tai tiedetä vieläkään) puoliakaan siitä, mitä missattiin. Ei jäänyt kuitenkaan varmasti kellään meistä viimeiseksi reissuksi tuonne, joten onpahan seuraavallekin kerralle tekemistä! 

                  

Kuuluisintahan Barcelonassa on Gaudin arkkitehtuuri ja La Sagrada Familia-kirkko. Vähän kapinoitiin sitä vastaan, että kirkossa käymisestä velotetaan 15 euroa, joten ei eksytty sisälle asti. Reissun jälkeen avasin Wikipedian ja nyt tiedän, että ensi kerralla sen maksan. Oli tuossa ehkä oudoimmassa koskaan näkemässäni rakennuksessa tarpeeksi ihmettelemistä tosin ulkoakin käsin. Rakennus on sanalla sanoen hämmentävä. Torneissa kiipeilee etanoita. Tornien huiput tuo enemmänkin mieleen Disneyn sadut tai Hannun ja Kertun piparkakkutalon kuin roomalaiskatolisen rukoilupesän. Entäs sitten ne kummalliset hedelmäveistokset tai ne seinien "StarWars-ukkelit", niin kuin meidän Satu taisi niitä nimittää. Uskomattomia yksityiskohtia - ei ihme, ettei rakennustöitä olla saatu valmiiksi vieläkään, vaikka ne aloitettiin jo 1883. Fun Fact nr. XX, Gaudi erakoitui vanhoina päivinään ja muutti asumaan keskeneräiseen kirkkoon viimeiseksi 15 vuodekseen. Sen jälkeen kirkkoa on rakennettu vielä sata vuotta, joten varmaan hupaisat on olleet herran viimeiset vuodet.

La Sagrada Familia. (=pyhä perhe)

Sagrada Familialta käveltiin Güellin puistoon, joka sekin on kuuluisa Gaudin arkkitehtuurista. Ei tosin päästy ihan vierestä sitä ihailemaan, koska ei saatu lippuja (juu niin, silläkin tietysti rahastetaan), mutta aika vaikuttavat näkymät puistosta oli siitä huolimatta. Gaudin Sagrada Familiaa edeltävä koti löytyi kyseisestä puistosta ja ainakin minun silmään se vaikutti mukavammalta asuinalueelta.

We <3 Barcelona

Eräs nähtävyys, joka tuli nähtyä ihan sisältä käsin, oli Barcelonan katedraali. Uskomatonta arkkitehtuuria, taas kerran. Ihan kuin se ei olisi ollut tarpeeksi, kun avattiin paksut puuovet ja astuttiin kirkkoon, kantautui etuosasta hento enkelikuoromainen laulu. Katedraalissa oli kansainvälinen kuorotapahtuma ja huhhuijaa sitä akustiikkaa. Livemusiikin rakastajalle se oli todella erilainen, mutta hieno "keikkakokemus". Seuraava onkin sitten Mokoma Lutakossa joulukuussa. 

Perjantaille otettiin viinitilakierros. Kierrokseen kuului käynti Montserratin kansallispuistossa ja siellä sijaitsevassa kirkossa/luostarissa. Tää alkaa jo kuulostamaan joltain pyhiinvaeltajien Jumalan etsimismatkalta, mutta ei se sitä ollut, voin vakuuttaa :D Tämä(kin) kirkko oli todella vaikuttava ja itse Dalai Lama on oleskellut siellä jossain vaiheessa (Ei luostarissa tai paikallisessa 5 euron hostellissa, vaan 5 tähden hotellissa). Kansallispuisto on vuorilla ja sieltä oli aivan mielettömät näkymät alas laaksoon. Alue on ennen ollut merenpohjaa, joten vuoret oli todella kummallisesti muotoutuneet, kuten kuvista näkyy.  

Viinitilalla päästiin maistelemaan kolmea kallista viiniä ja opittiin puhumaan viineistä. Saatan tarvita vielä vähän harjoitusta tuohon puhumisosuuteen ("ai miltä tää viini haisee? no...viiniltä?"), mutta nyt osaan ainakin hyvin vakuuttavasti esittää, että ymmärtäisin aiheesta jotain. 

Lauantaina tytöt suuntasi lentokentälle jo aamuyöstä kun minä vielä autuaasti vetelin sikeitä, joten aamulla mulla oli vähän aikaa tapettavana yksin ennen junan lähtöä. Olin netistä huomannut, että Barcelonassa on suomalais-espanjalainen kahvila, josta saa myös suomalaisia tuotteita. KARJALANPIIRAKOITA!!!!!!! Raahasin matkalaukkuni siis sinne aamiaiselle ja ostin käsilaukkuun kymmenen jäistä karjalanpiirakkaa ja  yhden nautin siellä. Syötin piirakoita munavoilla eilen perheelleni täällä ja he rakastuivat niin kovasti, että haluavat minun etsivän niiden reseptin. Toivottavasti he eivät hakeneet sillä takaa sitä, että minä alkaisin niitä täällä väsäämään. Tosin se on varmaan aika epätodennäköistä ottaen huomioon, että minun vastaus kysymykseen "osaatko sä tehdä näitä ite" oli oikein hersyvä naurun purskahdus. 

Summa summarum, reissu oli mahtava. Muutamaan kertaan tuli todettua, että ei niin hirveän moni asia ole muuttunut sitten edellisen yhteisen ulkomaanreissun jälkeen vuonna 2005. Kyllä ihminen on onnekas, kun elämässä on edelleen tärkeässä roolissa samat ihmiset, joiden kanssa on leikkinyt leikkipuistossa, läpikäynyt murrosiän, vihannut vanhempia ja kapinoinut maailmaa vastaan, itkenyt dramaattisia teini-ihastuksia ja jakanut kaikki elämän isot ja monet pienemmätkin ilot ja surut. Tytöt, jos luette tätä, niin just so you know, ootte rakkaita. Kiitos <3

Naurua, ruokaa ja hyvää seuraa

Buenas!

Huh huijaa, ku aika männööpi täällä nopiaan. En voi uskoo, että aika lailla kuukausi takana! Hirmusesti on parin viime viikon aikana tapahtunut ja paljon oon taas oppinut. 

Viikko sitten täällä oli pidennetty viikonloppu. Perjantaina 9.10 oli valencialaisuuden päivä - käytännössä siis joskus miljoona vuotta sitten kristityt valtasi Valencian muslimeilta, ja miksipä sitä ei edelleenkin juhlistettaisi alueellisella vapaapäivällä. Maanantaina 12.10 taas oli espanjalaisuuden päivä, jota vietetään päivänä jona Kolumbus löysi Amerikan - tai mieluumminkin ensimmäisenä eurooppalaisena eksyi sinne - ja as we know espanjalaisuus levisi (...tungettiin väkisin alas paikallisten kurkusta...) myös sille mantereelle. Fun fact nr. X on, että Valencia itse asiassa rahoitti Kolumbuksen tutkimusmatkat vaikka herrahan oli portugalilainen. Näin joku tiesi mulle kertoa.

No, historian ja kulttuurin oppitunti sikseen - pidennetty viikonloppu tarkoittaa VAPAATA. Perjantai-iltana käytiin keskiaikaisilla markkinoilla muutaman kaverin kanssa, lauantaina ajeltiin Alziran ruokamarkkinoille, sunnuntaina kävin harjottamassa omaa espanjan taitoani tapasbaarissa ja maanantai tuli vietettyä paahtavassa helteessä Xátivan kaupungissa. 

 

Valencian kuuluisin aukio, plaza de la Virgen

 Xátiva on tosi vanha pikkukaupunki, jonka kuuluisin nähtävyys on mieletön ikivanha linna (Castello de Xátiva), josta on todella vaikuttavat näkymät kaupunkiin ja ympäristöön. Sen verran vilkuilin linnan historiaa Wikipediasta, että se on ainakin n. 1000 vuotta vanha, iberialaisten rakentama, roomalaisten valloittama, sijoittuu roomalaisten kulkureitille Via Augustinolle ja sillä on ollut todella suuri vaikutus Espanjan historiassa ja Espanjan valtakuntien välisissä sodissa. Kun laskeuduin alas linnasta olin ihan tohkeissani, mutta päivän kyllä kruunasi mielettömän hyvä 4 ruokalajin lounas juomineen - hintaan 16 euroa :D 

Ainoa ruokalaji josta muistettiin ottaa kuvat

Sushia parvekkeella

Tämäkin viikko on ollut aika touhukas ja näin lauantaina tuntuu, että voisipa vaikka viettää illan ihan kotona :D Keskiviikkona pidettiin nauruntäyteinen sushi- ja peli-ilta erään kaverin uudessa kattohuoneistossa (voihan kateus mikä kämppä), torstaina menin tapaamaan vähän uusia naamoja ja laajentamaan piirejä toisen kansainvälisen ryhmän tapaamiseen ja eilen käytiin syömässä ja drinkeillä yliopiston tohtoritutkijoiden kanssa. En oo varmaan koskaan tuntenu itteeni samaan aikaan niin fiksuksi ja niin tyhmäksi, kun keskustelut kääntyi tiede- ja tekniikkaosastolle. Fiksuksi, kun sain osallistuttua keskusteluun tieteellisillä kommenteilla kuten "kuulostaa pelottavalta" ja tyhmäksi, kun kuuntelin ikuisuuksia kestäviä intohimoisia selityksiä vallan distribuoimisesta, Teslan keksinnöistä ja avaruudesta. Näppäränä tyttönä käänsin keskustelun lopulta salakavalasti pois noista bigbangtheorymaisista teemoista ja pääsin itse loistamaan tiedoillani mm. Brittien ja Irlannin pubikulttuurista :D 

Eilinen vuohenjuusto/lihahampurilainen. Ruoka täällä on superhalpaa ja hyvää!!

Kaiken kaikkiaan täällä rullaa asiat tosi hyvin, meetupin ja sen kautta saatujen kavereiden ansiosta täällä on koko ajan jotain häppeninkiä, töissä menee hyvin ja perheessä mua kohdellaan kuin kuningatarta. Oon tutustunut lapsiin tosi hyvin ja ne jo aamusin juoksee mun huoneen ovelle antamaan haleja ja pusuja,  3-vuotias sanoi toissapäivänä rakastavansa mua tosi paljon ja se oli ehkä söpöintä mitä oon kuullut pitkään aikaan :) 

Täällä on aikas hieno keli, joten ajatuksena olisi lähteä kohta ulkoilmaan ja huomenna viettää iltapäivä rannalla. Pääteemana tänä viikonloppuna on kuitenkin LEPO, koska ensi viikolla onkin jotain tosi spesiaalia tiedossa... :) 

Getting the hang of it

Hola!

Tällä viikolla on sopeutuminen ja kotiutuminen alkanut ihan kunnolla - aikamoinen vauhtiviikko takana, ei tullut montaa iltaa kotona istuttua. Jee! Meetup.comin tyyppien kanssa on käyty leffassa (sivukommentti: kuullunymmärtäminen on parantunut niin paljon, että leffasta meni vain pari vitsiä ohi, muuten ymmärsin kaiken!), saksalaisen uuden kaverin kanssa syömässä ja drinkeillä ja eilen isommalla meetup-porukalla lähdettiin ulos vähän hippastelemaan. Ilta oli tapahtumarikas ja sisälsi mm. klassisen beerpong-juomapelin astetta kovemman version - rommipongin. Antti Tuiskun tapaan minäkään En Kommentoi. Mutta hauskaa oli! ;) 

Yritys oli kova, mutta Paulan kanssa hävittiin. 

Mitä enemmän tähän kaupunkiin tutustuu, sitä enemmän tähän rakastuu. Alan pikkuhiljaa hahmottamaan Valencian kokonaisuutena, mikä on mun kaltaselta lahopäältä aina hieno suoritus. Metroilla ja ratikoillahan täällä kulkee näppärästi ja sujuvasti, mutta tällä viikolla nappasin itelleni myös pyöräkortin. Täällä on aivan mahtava systeemi Valenbisi, eli ympäri kaupunkia on pyöränvuokrauspisteitä, joista voi napata pyörän ja palauttaa sitten sinne, mihin onkaan menossa. Tänne on lisätty pyöräilyreittejä ja -kaistoja, joten se on tosi kätevää ja samalla saa nauttia ihanista maisemista ja lämmöstä :) Kaksi kertaa oon pyörällä ajanut, molemmilla kerroilla eksynyt. Mut kyl mä vielä opin! :P

Perjantaina töiden jälkeen nappasin pyörän ja lähin pyöräillen kaupunkiin. Keskellä kaupunkia on Turia-puisto, joka on rakennettu kuivuneeseen jokeen. Tosi ihana paikka käydä lenkillä ja pyöräillä, joten mäkin päätin sen käydä katsastamassa. Sieltä olikin sit upeet näkymät Valencian tiede- ja taidekeskukseen (La ciudad de las artes y ciencias), joka on maailmankuulu todella modernista arkkitehtuuristaan. Sieltä löytyy mm. Euroopan suurin akvaario, upea leffateatteri ja konserttisali. Täytynee käydä tutustumassa lähemmin joku päivä :) 

Mahtavan kontrastin tuolle sci-fileffamaiselle, futuristisia viboja lähettävälle keskukselle tuo kaupungin vanhat rakennukset. On katedraalia, kirkkoa, kaupungin vanhaa muuria ja vaikka mitä. Ensi viikolla taidan alkaa systemaattisesti kiertelemään niitä ja ihastelemaan tarkemmin. Historia on kyllä supermielenkiintoista, kun siitä oppii paikan päällä! 

Plaza del Ayuntamiento (kaupungintalon aukio)

härkätaisteluareenaa

Kun torstaina käytiin syömässä El Carmenin kaupunginosassa (vanhaa kaupunkia), niin sieltä löytyi mielettömän kauniita kapeita pikkukujia katutaiteineen ja mielenkiintoisine kahviloineen ja baareineen. Se on kuulemma myös paras paikka lähteä "radalle", joten toivottavasti ehdin senkin tsekata ennen kotiinlähtöä. Joka muuten, btw, tuntuu jo nyt tulevan aivan liian nopeasti. Täällä on ihan liikaa nähtävää, koettavaa, opittavaa! 

Kaikin puolin näiden parin viikon perusteella mulle on tullut fiilis, että Valencia on kaupunki, jossa ihminen voi olla ihan älyttömän onnellinen. Täällä on kaikkea rannoista shoppailuun, pikkuputiikeista muotiliikkeisiin, luomukasvisruokaravintoloista perinteisiin tavernoihin, puistoista pilvenpiirtäjiin. Täällä ihmiset on hyväntuulisia, ystävällisiä ja auttavaisia. Täällä on rento ja lepposa ilmapiiri. Täällä on elämää. Täällä on kaikin puolin erittäin hyvä olla :) 

Kansainvälistymistä vesiputousten äärellä

Buenaaas!

Voi juku (tuossapa lausahdus, jota en oo käyttänyt sitten...öö, koskaan?), kun oli upea päivä eilen! Keli muuttui ehkä sotkuiseksi ja myrskyisäksi, mutta olin yhtä hymyä nukahtamiseen saakka.

Kun kesäkuussa oltiin yhtenä iltana arvoisan kollegani Mirka Mirkkulin kanssa Dublinissa eräässä sen kotoisista, alkoholia tarjoilevista julkishuoneista, meiltä kysyttiin toistuvasti olemmeko mekin osa "ryhmää". Koska kyselijät olivat pääosin n. 35-vuotiaita miehiä, mietin ensin, että  millaiseenkohan ryhmään meidän luullaan liittyneen, mutta - taas kerran - sain huomata käsittäneeni aivan väärin. On olemassa nettisivusto meetup.com, johon ihmiset perustavat ryhmiä löytääkseen samanhenkisiä tai samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa ja tehdä asioita. "Mahtava tapa estää se, että ihmiset joutuisivat jäämään kotiin vain siksi, etteivät tunne kaupungista ketään", meille selitettiin. Vietimme näiden ihmisten kanssa hauskan illan, joka johti mm. siihen, että voitin maailmanmestaruuden (jonka, kuten huomaatte, otan edelleen esille aina kun voin). Tästä inspiroituneena pistin sivuston nimen korvan taakse - tiesinhän, että syksyllä olisin itse juurikin samaisessa tilanteessa.

Jo ennen Valenciaan pääsyä tutkiskelin täällä olevia ryhmiä ja eiliselle oli sitten järjestetty ensimmäinen sen verran kiinnostava aktiviteetti, että ilmoittauduin mukaan. Lähdimme kansainvälisellä porukalla läheisillä vuorilla sijaitseviin Montanejosin ja Navajasin kyliin nauttimaan kristallinkirkkaista lähteistä ja vesiputouksista. Meitä oli yhteensä viisi autollista ihmisiä vauvasta vaariin (no, tarkalleen ottaen 6-vuotiaasta vaariin) ja edustettuina oli niin Iso-Britannia, Saksa, Bulgaria, Ukraina, Espanja kuin Yhdysvallatkin. Hyppäsin autoon kolmen muun nuoren naisen kanssa ja koko matka meni höpöttäessä ja räkättäessä. Musiikki pauhasi ja bemari veteli nopeaan mutkittelevia vuoristoteitä, FREEDOOOOM! Voin muuten kertoa, että tuli tarpeeseen saada puhua englantia. On ollut ikävä sitä, että voi keskustella ihmisten kanssa kuin (edes jonkunlaiset) aivot omaava ihminen - ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, valikoitui keskustelun aiheeksi sitten mikä tahansa. Saanko tähän väliin myös mainita, kuinka 8-vuotias brittityttö ihmetteli, että jos olen kerta suomalainen, miksi  sitten kuulostan englantilaiselta. Viikon espanjaksi takeltelun jälkeen teki erittäin hyvää kuulla, että edes ensimmäinen vieras kieli sujuu ilmeisen luontevasti, woop woop! 

Kuten tiedätte, mun mielestä on aina ollut niin supermielenkiintoista tavata ihmisiä eri puolilta maailmaa ja kuulla heidän elämäntarinansa (mikä on saanut kalifornialaisen tiedemiehen jättämään kaiken Atlantin toisella puolella ja muuttamaan Valenciaan, tai miksi englantilainen perhe on pakannut kimpsunsa ja kampsunsa ja asettunut Espanjaan kasvattamaan kanoja ja kiertämään kaupunkia katusoittajina?), että jo näihin ihmisiin tutustuminen olisi ollut omiaan tekemään päivästä unohtumattoman.  Kun vielä yhdistetään se upeisiin maisemiin, vuorten keskellä kristallinkirkkaan veden äärellä ja paahtavan auringon alla nautittuun piknikiin ja kaatosateessa ihailtuihin vesiputouksiin, niin onko ihmekään, että täkäläiset pääsivät metrossa kummastelemaan sukat litimärkinä, meikit poskilla ja vaatteet kurassa istuvaa, mutta silti hymyilevää Pohjolan kasvattia?

Kuvat puhukoot puolestaan - huonosta laadusta huolimatta. En malta oottaa, että päästään lauantaina nauttimaan Valencian yöelämästä yhdessä näiden tyyppien kanssa :)

Kaikki siis hyvin Espanjan auringon, tai tässä tapauksessa pilvien, alla :) 

Abrazos y besos <3